Tällä kertaa myös konkreettisesti. Nyt voin kutsua itseäni väitöstutkijaksi, vihdoin. Matka on ollut pitkä jatkumo erilaisia ponnisteluja kohti tutkittavaa kohdetta ja itselle mieleistä yliopistoa.

Palataanpa hetkiseksi jatkuvan oppimisen nälkään. Jatkuva oppiminen on ilmiö, jota olen noudattanut koko ikäni, palanen kerrallaan. Jokaisen tutkinnon tai opintokokonaisuuden jälkeen olen ajatellut, että nyt tämä riittää, kunnes olen löytänyt taas itseni tiedon nälkäisenä ja matkalla seuraavaan etappiin.

Opiskelu ei ole minulle suorittamista tai tutkintotodistusten haalimista. Opiskeluintoani kuvaa enemmänkin tiedonhalu, asioiden selvittely, ilmiöiden ihmettely ja ennen kaikkea luotettavan tiedon löytäminen ja sen mukaan oman toiminnan ohjaaminen.

Tutkijaidentiteettini on herännyt oikeastaan jokaisen tutkinnon jälkeen; haluan tietää lisää, koska tutkintojen lopussa olen tietänyt, että en tiedä tarpeeksi. Matka tutkimusaiheeni, ammattien rajapinnoille ja kolmannen työn äärelle, muotoutui kauan ennen kuin itse tiesin, mitä kohti olin menossa. Vasta jälkeenpäin minulle on jäsentynyt työhistoriani todellinen luonne; olen pääsääntöisesti tehnyt työurani ammattien rajapinnoilla. Rajapinnoilla työn tekeminen ei ole aina helppoa, jos olet koulutustaustaltasi ainoa lajisi edustaja. Se ei ole kuitenkaan minua haitannut, vaan kannustanut ihmettelemään, oppimaan ja tietämään enemmän sellaisista asioista, joita oma koulutukseni ei ole minulle antanut vastauksia.

Minulla on myös ollut joukko kannustavia ihmisiä ympärilläni. He ovat valaneet minuun uskoa niissä tilanteissa, joissa oma uskoni tutkimusuran käynnistämisestä on hiipunut. Erityisen kiitollinen olen nykyisen työyhteisöni tutkimusjohtajille, yksikön johtajille, väitöksen tehneille kollegoille, joilta kaikilta olen saanut kannusta ja tärkeitä neuvoja. Eikä oman perheen antamaa kannustusta ja tukea voita mikään. Ilman edellä mainittuja tukijoukkoja en olisi tässä vaiheessa: opiskelupaikka Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa, opintosuunnitelma Sisussa ja muutama opintopiste rekisterissä.

Tutkimusmatkan tärkeitä etappeja ovat myös olleet kehittämishankkeet, joissa olen ollut projektipäällikkönä. Monialaisuus ja ammattien rajapinnat ovat näyttäytyneet minulle ilmiönä, joka on entistä enemmän ajanut minua tutkijaksi. Olen onneksi saanut kerryttää tutkimusosaamistani työssäni ja ottaa oppia kokeneiden kollegoiden tutkijatyöstä. Viisas esimieheni on myös ymmärtänyt urahaaveeni ja mahdollistanut minulle osa-aikatyön hankkeessa, jossa tutkimusosaamista voi taas oppia kokeneilta kollegoilta ja verkoston jäseniltä. Osa-aikatyö mahdollistaa myös sen, että aikaa jää opiskelulle ja omalle väitöstutkimukselle

Väitöstutkijaksi ja jatko-opiskelijaksi päätyminen vaati itseltäni rohkeutta, intoa, innostumista, realismia, huolellisuutta, opettelua, pitkäjänteisyyttä, pettymysten sietämistä ja myöhäisiä hetkiä tietokoneen äärellä töiden jälkeen. Myös viikonloppuja. Tästä eteenpäinkin tutkimusmatkani vaatii samoja asioita, mutta olen siihen valmis.

Ja lopuksi vielä tutkimusaiheeni:

Ammattien rajapinnoilla ja välitiloissa– tapaustutkimus yhteisen ammatillisuuden muodostumisesta julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa toimivien ammattilaisten työssä.

Tutkimuksessani tarkastelen ammattien rajapintoihin ja välitiloihin liittyvän ammatillisen osaamisen muodostumisen reunaehtoja kolmannen työn käsitteen avulla. Käsite muodostui aiemmassa tutkimuksessa julkisissa- ja puolijulkisissa tiloissa toimivien nuoriso-, kirjasto- ja turvallisuusalan ammattilaisten yhteisen työn käsityksistä, joista löytyy raportit tältä samalta sivustolta.